Lift me upin vuosi 2016

Heti tammikuun alussa oli kahvakuulaurheilun tehoviikonloppu: järjestetimme salikisat ja kurssin samana viikonloppuna. Myöhemmin tammikuussa saimme Kaisa Varkilan opastamaan meitä urheilun henkisen puolen kanssa. Kahden kerran mentaalivalmennus oli todella antoisa ja Kaisan opit muistuvat mieleen edelleenkin. Karoliina kirjoitti omista kokemuksistaan kurssilta: Minä joko onnistun tai opin. Kuukausi huipentui myös Millan luotsaaman Lift me cupin kevään ensimmäiseen osakilpailuun. Joka kuukauden viimeisenä sunnuntaina järjestettävästä Lift me cupista tulikin hyvin suosittu kisa. Cupin kautta moni uusi nostaja kokeili kisalavalla hikoilemista, ja vanhatkin nostajat pääsivät tyydyttämään kisanälkäänsä testinostojen ja muun iloittelun muodossa.

Helmikuussa kisattiin SM-kisat Tampeereella. Kisat olivat tällä kertaa suuremmat ja näkyvämmät kuin aiemmin, koska ne järjestettiin SM-kisaviikolla yhdessä muiden lajien kanssa. Ensimmäistä kertaa kisoja pystyi seuraamaan myös television kautta. Liftarit nostivat kisoissa yhteensä viisi SE-tulosta. Mitaleita tuli long cyclessä neljä, biathlonissa kaksi ja naisten tempauksessa viisi. Kuun lopussa nostettiin jälleen Lift me cupin osakilpailu.

Maaliskuussa palauduttiin SM-kisoista, järjestettiin puolimaratonkisa Lohjalla ja Lift me cup Helsingissä sekä valmistauduttiin kansallisten kisojen järjestelyihin.

Huhtikuun kansallisissa kisoissa oli kansainvälisiin kisoihin mielivillä nostajilla mahdollisuus osoittaa kuntonsa ja saada siten paikka maajoukkueeseen. Kisoissa tehtiin peräti 14 uutta SE-tulosta. Huhtikuussa järjestettiin myös kevään toinen kurssi. Hanna-Kaisa Raninen piti meille luennon urheilijan ravitsemuksesta ja herätti monet meistä miettimään, että tuleeko sitä syötyä tarpeeksi. Kuukausi huipentui Lift me cupin kolmanteen osakilpailuun.

Toukokuussa järjestettiin toinen puolimaratonkisa Lohjalla. Jäsenille järjestettin myös leiri Ivan Denisovin luotsaamaaman. Toukokuussa oli myös EM-kisat Puolassa, Gdyniassa. Kisoissa seuraamme edustivat Kirsi Suomela, Kristiina Laine ja Henrik Tallbacka. Kirsi sijoittui sarjassaan viidenneksi ja Henkka teki SE-tuloksen, jolla sai kisoissa hopeaa. Krissen sijoitus oli kuudes. Tommi Lukkarinen voitti toukokuussa kahvakuulaurheilun virtuaaliliigan ensimmäisen osakilpailun. Toukokuun Lift me cup oli kisan viimeinen osakilpailu, osallistujia palkittiin niin aktiivisuuden kuin nostettujen kilojenkin mukaan.

Kesäkuussa siirryimme viikkotreeneissä kesäaikaan ja ulos. Heinäkuussa Taija ja Kirsi kävivät Norjassa ja osallistuivat Cup of Scandinavia -kisaan. Taija vielä vieraili myös Ryhdin leirillä samassa paikassa. Molemmat naiset tempasivat kisoissa 24 kilon kuulaa. Johan voitti Virtuaaliliigan toisen osakilpailun miesten sarjan ja Taija naisten sarjan. Lajina osakilpailussa oli tempaus.

Syyskuussa starttasimme taas sisätreenikauden. Lift Me Cup jatkui syyskuussa ja syksyn ensimmäisessä kisassa oli mukana myös Ryhdin nostajia. Syksyn kansallisessa kisassa Lahdessa Liftareista oli mukana Kirsi, Taija, Johanna, Reetta, Michal ja Henkka. Lokakuussa Vaasa sai uuden hienon treenipaikan CrossFit SixtyFive100 -salista.

Vuoden 2016 MM-kisat järjestettiin Kazakstanin Aktobessa lokakuussa. Maajoukkueessa edusti Liftareista Kirsi, Johanna ja Henrik. Kirsi tempaisi naisten mestaruussarjassa 24 kilon kuulalla 110 sijoittuen kuudenneksi kovatasoisessa sarjassa. Johanna nosti ensimmäistä kertaa IUKL:n MM-tasolla naistensarjoissa mukana olleen OALC:n 16 kilon kuulalla ja sai sarjassaan hopeaa. Myös Henkka sai MM-hopeaa miesten biathlonin amatöörisarjassa. Lokakuussa nostettiin 7. Lift Me Cupin osakilpailu.

Marraskuun kohokohtana oli Liftareiden leiri Lohjan Kisakalliossa. Jukka Rajala kävi vetämässä loistavan workshopin, Kirsi luennoi ja ohjasi hieman normaalista poikkeavia harjoituksia. Vuosikokouksessa valittiin uusi hallitus ja linjattiin seuraavan vuoden toiminnan raamit. Kirsi osallistui Unkarissa järjestettyyn World Kettlebell Grand Prix Series-kilpailuun. Kuun lopussa järjestettiin vielä vuoden viimeinen Lift Me Cupin osakilpailu. Joulukuussa järjestettin kurssi, tuomarikoulutus sekä perinteinen Joulutempaus Helsingissä ja Vaasassa.  

Lift me up ry toivottaa onnea ja menestystä vuodelle 2017!

Kuva: Satu Mikkonen

Kuva: Satu Mikkonen

Haastattelussa Heikki Marin, osa 2: kahvakuulaurheilu ja voimaharjoittelu

Haastattelun ensimmäisessä osassaHeikki Marin kertoi voimaharjoittelun hyödyistä yleisellä tasolla. Toisessa osassa Heikki vastailee seuralaisten kysymyksiin voimaharjoittelun ja lajiharjoittelun yhdistämisestä, otetreenistä ja tietysti siitä syömisestä.

Hyötyykö kuulannostaja ykkösmaksimeista?

Ykkösmaksimeja ei välttämättä tarvitse tehdä, mutta maksimivoimaa on syytä kehittää. Mitä korkeampi maksimivoima on, sitä paremmin oikeastaan kaikki menee. On paljon tutkimustuloksia siitä, että kestävyysharjoittelijatkin hyötyvät voimaharjoittelusta. Harjoittelun tietysti täytyy olla oikeanlaista. Kolmosmaksimeja kannattaa joskus  kokeilla, jos aikoo kehittää maksimivoimaa. Aloittelijan ei kuitenkaan tarvitse sellaiseen ryhtyä. Erityisesti aloittelevan nostajan on tärkeää rakentaa ensin tukikudoksia ja teknistä osaamista.

”Esimerkiksi, jos kuulaa nostava nainen nostaa tällä hetkellä 50 kg maasta ja myöhemmin 100 kg, se varmasti näkyy myös hänen kuulatuloksissaan. Mutta jos luvut ovat jo 150 kg ja myöhemmin 200 kg, niin voi olla, ettei eroa niin kahvakuulaurheilussa enää selkeästi ole.”, toteaa Heikki.

Voiko voimatreeniä tehdä samana päivänä kuin kuulatreeniä eli onko ok yhdistää treenipäiviä?

Jos kalenteri ja elämä muuten ei salli kuutta treenikertaa viikossa, niin treenejä kannattaa yhdistää. Mitään ehdotonta sääntöä treenien yhdistämiseen on  mahdotonta antaa. Esimerkiksi rakenteellisen jakson aikana voi yhdistää 2 kuulatreeniä voimaharjoitukseen.  Aina on kuitenkin valittava prioriteetin mukaan ensin toinen.  Jos kuulatreeni on ensin, se ei saa olla kovaa kuormittava, vaan se on oikeastaan  tavallaan lämmittelyn viimeistely.

Perusvoimaa voi treenata 15-20 minuutin kuulatreniin päälle. Jos taas haluaa tehdä räjähtävyystreeniä, se pitäisi tehdä treenin alussa. Jos räjähtävyyttä treenaa väsyneenä, se ei enää kehitä räjähtävyyttä. Suurimman harjoitusvasteen saa aina ensin treenattavaan ominaisuuteen.

Heikki kokeili vähän kahvakuulan nostamista haastattelun päätteeksi.

Heikki kokeili vähän kahvakuulan nostamista haastattelun päätteeksi.

Miten kehittää työnnön räjähtävyyttä?

Räjähtävää voimaa Heikki rakentaa perus- tai maksimivoimajaksoissa. Erilaiset tankoliikkeet (esim. rinnalleveto tangolla) ja hypyt (esim. lisäpainojen kanssa ja ilman) kehittävät räjähtävyyttä. Räjähtävyysominaisuutta ei välttämättä kannata harjoitella samalla tavalla koko treenikauden ajan. Heikki painottaa räjähtävyysharjoittelua maksimivoimakaudella.  “Itse käytän maksimivoimakaudella räjähtävyyden kehittämiseen kontrastiharjoittelua. Raskaan kyykkysarjan jälkeen pitkä palautus ja perään esimerkiksi hyppyjä pystysuunnassa.”

Miten kehittää otevoimaa?

“Ihmiset ovat kovia tekemään otevoimaharjoituksia, vaikka useinkaan se ei ole tarpeen”, kertoo Heikki. Varsinkaan aloittelijat eivät välttämättä hyödy paljon pelkistä oteharjoituksista. Heikki suosittelee tässäkin vapaiden painojen käyttöä: esimerkiksi maastaveto parantaa otevoimaa, koska tankoa joutuu puristamaan. Oteharjoittelusta alkaa olla aloittelijoille hyötyä vasta noin puolen vuoden päästä kuulaharjoittelun aloittamisesta.

Oteharjoittelusta on kuitenkin hyötyä, jos ei tee vapailla painoilla mitään. Aloittelijat saavat tosin oteharjoittelua helposti jo lajinkin parissa, kun kuula ei aina meinaa pysyä käsissä ja kyynärvarret ovat pumpissa pelkästä nostamisesta. Kyynärvarsienkin täytyisi palautua suoritusten välissä. Otevoimaa kannattaa harjoitella mahdollisimman laajasti eli kehittää perusvoimaa koko otealueelle esimerkiksi eri paksuisten tankojen ja fat grippien avulla. Kun perusvoimaa on rakennettu tarpeeksi, voidaan sitä jalostaa lajiharjoitteluun. Eli sama kaava toimii tässäkin kuin muussa voimaharjoittelussa. “Gripin yliharjoittelu voi pilata koko muun harjoittelun, joten puristusvoiman treenaamisen kanssa kannattaa olla tarkkana”, neuvoo Heikki.

Mitä urheiljan tulisi huomoida ruokavaliossaan?

Urheilijalle ravinnossa tärkein asia on saada riittävästi energiaa. Sen jälkeen tulevat vasta ruuan laatu ja makroravinteen. “On valitettavan yleistä, että ihmiset syövät liian vähän. Urheilijoillakin liian vähäinen ravinnonsaanti on tosi yleistä. Lähes poikkeuksetta valmennukseen tulijoille täytyy lisätä ruokaa.  Kun urheillaan ja treeni kovenee, sen pitäisi näkyä ravinnossakin.”, summaa Heikki.

Heikki itsekin jossain vaiheessa suositteli vähähiilihydraattista ruokavaliota, mutta on muuttanut mielipiteensä siitä. “Olin väärässä ja kyllähän sen näkee tuloksissakin, että urheilija tarvitsee aina hiilareita”, Heikki toteaa.

Heikki suosittelee laskemaan joskus tavallisen arkipäivän energiansaannin ja vertaamaan niitä jollain laskurilla saatuun arvioon.  Arviot saattavat heittävät yleensä noin 20 prosenttia suuntaan tai toiseen. Arvionkin perusteella kuitenkin näkee, että syökö liian vähän vai mahdollisesti tarpeeksi.  “Jos pitää syödää 2 500 kcal ja syötkin 1 500 kcal, niin se on ihan liian vähän. Eikä sitä voi selittää genetiikalla tai millään muulla”. Laskurien käytössä kannattaa huomioida arkiaktiivisuus ja treenimäärät.

photo-21-10-2016-12-01-02

Haastattelussa Heikki Marin, osa 1: voimaharjoittelun hyödyt

Haastattelin Optimal Performance Centerin Heikki Marinia aiheena kahvakuulaurheilijan voimaharjoittelu. Heikki on valmentanut useita urheilijoita todella menestyksekkäästi. Mukaan on mahtunut myös jokunen kahvakuulaurheiljakin. Ensimmäisessä osassa Heikki kertoo voimaharjoittelusta yleisemmin, toisessa osassa pureudutaan erityisesti kahvakuulaurheilijoita askarruttaviin kysymyksiin.

Miksi voimaharjoittelua?

Kahvakuulaurheilu on lajina monotoninen eli yksipuolinen, vaikka kuormittaakin koko kehoa. Monotonisuus lisää loukkaantumisriskiä. Jos lajin ohella tekemisessä on mukana muutakin, voi loukkaantumisriski pienentyä. Oikeastaan on kyse ihan samasta asiasta kuin paljon puhutussa liikaa istumisessa.

Valmennukseen tulevilla kahvakuulaurheiljoilla on usein isoja eroja lihastasapainossa ja liikehallinta voi olla puutteellista. Lajitekniikka siirtyy helposti muuhunkin tekemiseen. Se näkyy esimerkiksi siinä, että käsipainoja nostellaan samalla tavalla kuin kuulaa ja koska väline onkin erilainen, on voimailja ihan vinossa tms. Liikevalikoiman monipuolistaminen vahvistaa lihaksistoa tasapainoisesti. Samalla voidaan välttää lihasten kiristymistä.

Heikki valottaa hieman, miksi voimaharjoittelu on tärkeää: “Maksimivoiman ja nopeusvoiman merkitys on taloudellistaa suoritusta. Mitä suurempi maksimivoimatuotto on, sitä vähemmällä työllä tuottaa pienemmällä kuormallakin tuloksia. Maksimi- ja nopeusvoima tuovat suoritukseen  taloudellisuutta ja parantavat  hermoston toimintatarkkuutta. Lihakset toimivat synergiassa: täsmällisemmin, nopeammin, tarkemmin.“ Harjoittelumäärät määritellään tietysti jokaiselle yksilölle erikseen, kaikkien ei tarvitse treenata kuutta kertaa viikossa ja kaksi kertaa päivässä ja käydä töissä. On siis tärkeää erottaa kilpa- ja huippu-urheilu toisistaan.

Mistä liikkeelle?

Heikki lähtee rakentamaan sekä urheilijan että kuntoilijan voimaharjoittelua samalla tavalla ns. rakenteellisen tasapainon jaksolla. Yksilölliset erot ja harjoittelutausta vaikuttavat molemmissa ryhmissä. Toisella nostajalla voi olla vahva kestävyyspohja ja toinen on vahva. Molemmat hyötyvät voimaharjoittelusta, mutta ohjelmat eroavat toisistaan.

Aloittelijat hyötyvät yleensä eniten liikehallinnasta ja perusvoimasta. Kehittyneempi urheilija tarvitsee useimmiten taas maksimivoimaa ja räjähtävyyttä. Kausijaksotuksessa kaikki elementit käydään molempien kanssa jollain tapaa läpi, mutta esimerkiksi niiden haastavuus voi vaihdella.

Liikehallintaa haastavat liikkeet ovat ns. unilateraalisia liikkeitä eli ne tehdään yhdellä kädellä tai jalalla.  Esimerkiksi pystypunnerrus käsipainoilla ja askelkyykky ovat tällaisia liikkeitä.  Askelkyykky kehittää samalla liikkuvuutta, se mobilisoi samalla nilkkaa, rakentaa koko liikelaajuutensa voimaa ja toimii kehoa avaavana. Askelkyykyssä täytyy stabiloida kehoa paljon enemmän kuin tavallisessa kyykyssä. Kuulostaa helpolta, mutta Heikki valaisee todellisuutta: “Asiakkaakseni ei ole koskaan tullut ketään, jonka askelkyykkyä ei tarvitsisi korjata.”

Rakenteellisen jakson jälkeen kehittyneempien urheilijoiden kanssa voidaan siirtyä suoraan maksimivoima- ja räjähtävyysharjoitteluun.

Miten harjoittelujakso rakennetaan?

Rakenteellisen tasapainon jaksossa keskitytään erityisesti stabiliteettiin, vahvistetaan lantiokorin, keskivartalon ja lapojen alueen toimintaa. Hyvä tuki auttaa lajissa kuin lajissa.

Rakenteellisen tasapainon jakson aikana lajiharjoittelua voi olla n. 20-30 prosenttia treenistä eli noin kaksi treeniä viikossa. Punttitreeniä on noin neljä kertaa viikossa. Lajitreeni on tässä vaiheessa lähinnä ylläpitävää., kokonaan lajiharjoittelua ei missään vaiheessa kannata unohtaa.  Jakso kestää yleensä noin neljä viikkoa.

Kahden ominaisuuden kehittäminen samaan aikaan (voimaharjoittelu ja lajiharjoittelu)  ei yleensä tuota optimaalisia tuloksia kummassakaan. Mutta kumpaakaan ei kannata missään vaiheessa pudottaa pois, ellei halua menettää hankittuja ominaisuuksia.

Seuraavassa vaiheessa keskitytään perusvoimaan, josta siirrytään maksimivoiman jaksoon. Perusvoimajakson aikana lajiharjoittelua on enemmän, noin 3 kertaa viikossa. Maksimivoimajakson aikana lajiharjoittelua voi olla enemmän. Yleensä maksimijaksoa seuraa muutaman viikon päästä kisat. Ennen kisoja ja kisoissa kuormitus on kovaa, joten raskaan kisan jälkeen on hyvä höllätä: palataan taas  alkuun ja uuteen rakenteelliseen jaksoon.

Heikin voimaharjoitteluohjelmiin ei yleensä sisälly varsinaista taukoa. Kevennyksiä voi olla ja onkin. Heikki suosittelee lepopäiville aktiivista lepoa eli jotain matalakuormitteista liikuntaa, kuten kävelyä tai kehonhuoltoharjoituksia. Harjoittelun tulee kuitenkin olla palauttavaa, ei kuormittavaa. ”Aktiivinen lepo ikään kuin huuhtoo kuona-aineita pois ja urheilija palautuu paremmin”, toteaa Heikki.

Heikin ohjelmissa viikkorytmitys kuormituksessa on aaltoilevaa, jotta urheilja ehtii palautua. Palautuminen  helpottuu, mitä enemmän vaihtelua tai variaatioita on sekä liikkeissä että niiden kuormittavuudessa. Hyvällä ohjelmoinnilla voi siis vaikuttaa siihen, kuinka paljon ja kuinka kovaa voi treenata ja vielä palautumaankin treenistä.

Mitä liikkeitä kannattaa tehdä ja mistä tietää millaisilla painoilla?

Heikki suosittelee harjoittelua vapailla painoilla. Voiman ja kehonhallinnan siirtovaikutus lajiin on hyvä, kun käytetään koko kehoa ja voimatuottoketjua. Motorisesti vaativa liike siirtyy hyvin toiseen motorisesti vaativaan liikkeeseen.

Painojen määrä riippuu nostajasta, tämän taustasta ja ominaisuuksista sekä harjoitettavasta ominaisuudesta. Heikin yleisneuvo painojen valintaan liittyviin kysymyksiin on: “Mahdollisimman suuret painot, mutta tekniikan sallimissa rajoissa”.

Mitkä ovat hyviä tavoitteita voimaharjoittelussa?

Heikki kannustaa ihmisiä treenaamaan suorituskyvyn parantamisen takia, ei ulkonäön. Voimaharjoittelu tekee keholle saman kuin bodailukin, mutta voimaharjoittelu takaa sen, että myös voimaa löytyy.

4a5a5938n

Heikkiin voit tutustua seuraavissa medioissa:

Joulutempaus tulee taas 18.12.2016!

Lift me upin syyskausi päättyy taas perinteiseen joulutempaukseen! Tule mukaan kisaamaan tai tuomaroimaan  sunnuntaina 18.12.2016 Optimal Performance Centerillä osoitteessa Elimäenkatu 9, Helsinki. Ennen kisaa pidetään myös tuomarikoulutus. Kannattaa tulla opiskelemaan tuomaroinnin saloja tai vaikka vaan kertaamaan.

Tuomarikoulutus alkaa klo 10.00, koulutuksen pitää Kristiina Laine. Uudet tuomarit pääsevät heti harjoittelemaan ja tuomaroimaan kisaa.

Kilpailu alkaa klo 13 ja sitä ennen punnitus klo 12-12.45. Lift me upin jäsenet ja tuomarit saavat nostaa kisassa ilmaiseksi. Muille osallistumismaksu on 10 euroa. Nostolistat muokataan sen mukaan, että tuomaroivatkin pääsevät nostamaan.

Ilmoittaudu mukaan!
Lift me upin ensimmäinen joulutempaus vuonna 2013, kuva: Tuomo Tenhunen

Lift me upin ensimmäinen joulutempaus vuonna 2013, kuva: Tuomo Tenhunen

Kirsin tunnelmat Kazakstanista

Takana puolisen vuorokautta matkustamista ja kohta uudestaan tien päälle. Viimeinen kouluviikko loppuarviointineen Tampereella odottaa seuraavalla viikolla. Nyt on siis kirjoitettava kisakuulumiset tai ne jäävät!

 

Vaikka Kazakstanin reissu ei omalta kohdaltani ollut nappisuoritus niin todella hyvä mieli jäi kisamatkasta. Järjestelyt olivat upeat, meitä oltiin aamuyöllä kentällä vastassa ja koko viikon ajan perässämme kulki pari paikallista vapaaehtoista, jotka järkkäsivät mm. kuljetuksia ja pitivät huolta. Välillä vähän jopa liikaakin suomalaisittain ajateltuna. Meitä myös kuvattiin ihan koko ajan. Onneksi pääasiassa vasta oman kisanoston jälkeen. Syynä ei kuitenkaan ollut itse nosto vaan hiustyyli, joka poikkesi hieman paikallisesta.

Oma hotellimajoitus oli sen verran haastava nukkumisen (huoneessa keskilämpötila noin 30 astetta) ja aamupalan suhteen (pullaa eri muodoissa), että kotimaassa menee palautumiseen vielä hetken aikaa. Kun tiistaina saavuimme Kazakstaniin, oli kello lähempänä kuutta aamulla ja sen jälkeen meni jokainen yö niin, että sain unta vasta aamuyöstä ja saldona oli vuorokaudessa huimat kolmisen tuntia unta. En nukkunut edes lähtöä edeltävänä yönä kun kesärenkaallinen kyyti Kazakstanin talvessa lähti hotellilta neljältä aamulla. Tuli paikalliset tv-kanavat ja yöohjelmat tutuiksi. Viimeksi muistan vastaavan olotilan olleen silloin, kun tein töissä neljä yövuoroa putkeen. SIlloin tosin sai nukkua päivällä! Ja olin kymmenen vuotta nuorempi..

Kävin oman kisapäivän aikana katsomassa Suomen naisten lähdön, jossa tehtiin suomalaista kahvakuulahistoriaa. Naiset nostivat  yhden ja kahden käden rinnalleveto+työnnön, joita ei ole aiemmin ollut IUKL:n kilpailuissa ohjelmassa. Upeaa oli katsoa kun naiset nostivat hyvällä tekniikalla ja sen huomasivat muutkin: edessäni katsomossa oli osa Venäjän maajoukkueesta. Pientä naurahtelua kuului kun naiset astuivat lavalle mutta kun huomasivat miten mm. Niina Pelander veivasi 2 x 20 kilon kuulia täydet 10 minuuttia upealla tekniikalla, niin hämmennys oli käsinkosketeltava. Toivottavasti viimeistään näiden MM-kisojen jälkeen IUKL tajuaa ottaa naisille long cyclen arvokilpailuihin.

Tämän spektaakkelin jälkeen lähdin käymään hotellilla päikkäreiden toivossa mutta kello oli jo sen verran paljon, että lompsuttelin melko pian takaisin kisapaikalle, jonne Minna ja Teijakin tulivat pian jälkeeni. Miesten LC oli alkanut puolisen tuntia aiemmin kuin viimeisin tieto kertoi. En antanut aikaistuneen aikataulun kuitenkaan haitata lämmittelyäni sillä tiesin, että tarvittaessa saan sopivan lämmön päälle vaikka vartissa. En muutenkaan halunnut olla jalkeilla liikaa sillä flunssa, jonka olin torpannut koko syksyn, ilmoitteli itsestään keskiviikkoaamuna. Mikä ajoitus. Pientä lämpöä oli edeltävänä iltana ja olo hiukan hontelo kisapäivän aamuna lääkityksestä huolimatta. Päätin unohtaa sen kuitenkin ja keskittyä nostamiseen, vaikka tuntui, että lämpän aikana hyydytti jo pienessä hölkässä.

Viimeistään lavalla sain kuitenkin kisafiiliksen päälle ja oli todella hienoa päästä nostamaan. Pyrin unohtamaan oikean käden “toistopeikon” ja keskityin jokaiseen toistoon ihan täysillä. Tahti oli pakko pitää hitaana kun en tiennyt miten pitkälle jaksaisin nyt nostaa. Käden vaihto tuli jo 47 toiston jälkeen ja kun tiedossa oli jo etukäteen, että mitalia tuskin tulee alle 140 tuloksella niin kun sain 100 toistoa tehtyä, päätin etten ala ryskäämään kämmeniä auki edes suomenennätyksen vuoksi. Voin myös aika pahoin viimeisten toistojen aikana, kun happi ei kulkenut.

wp_20161028_14_05_19_rich

Jäin verhon taakse odottamaan muita nostajia ja onnittelin naisia kovista suorituksista kun he jonossa tulivat lavalta pois. Venäjän Anastasia Zolotareva on taas saanut kisakunnon päälle perheenlisäyksen jälkeen ja voitti tuloksella 190 toistoa. Toiseksi tuli Kirgistanian Ekaterina Starikova, joka nosti edellisessä lähdössä, tuloksella 155 ja kolmanneksi skottilainen Caroline Dougal tuloksella 151 toistoa. Hänet vielä vuosi sitten voitin Dublinissa ja hienoa, että hän on saanut tulokset noin huimaan nousuun. Neljänneksi jäi amerikkalainen Svitlana Krechyk, joka ehkä hieman yllättäen ei päässyt parhaaseensa tuloksella 149 toistoa. Svitlanan kanssa meillä oli suunilleen sama tilanne siinä vaiheessa kun lähdin lavalta.

Eli voin sanoa, että tulokseni 110 toistoa oli jopa yläkanttiin tällä kertaa ja olihan se nyt hyvä, etten viimeiseksi jäänyt (6.). Tavoitteena oli 140 toistoa ja oikean käden puuttuvat 30 toistoa sen olisi varmasti tuoneetkin. En ole kuitenkaan järin pettynyt, vaikka olisi ollutkin hienoa onnistua näissä karkeloissa sillä puitteet olivat niin mahtavat. Mitaleille ei olisi ollut asiaa edes omalla huippunostolla ja vielä ei ole nostokunto sellainen, että huippunostajia saa tosissaan haastettua. Todella hyvä, että nostajien tulostaso arvokisoissa nousee. Aletaan oikeasti olla tilanteessa, jossa vaaditaan hyviä tuloksia mitaliin.

Kun Puolan EM-kisojen jälkeen vannoin, etten enää ole huolimaton liukkaan kahva suhteen, niin nyt olikin täydellinen kahvan mankkaus. Välineet, tulostauluongelmat, aikataulut tai muut kisapaikan tapahtumat eivät millään tavalla vaikuttaneet omaan nostooni, joten olen henkisesti päässyt myös pitkälle kuluneen vuoden aikana.

Käyn vielä Unkarissa kilpailemassa marraskuun lopussa ja vedän sitten kisavuoden pakettiin. Tietenkin jo tässä vaiheessa kiitän kaikkia, jotka Kazakstanin reissun mahdollistivat, palaan teihin tarkemmin myöhemmin. Nyt yritän saada koulun loppuun flunssan kourissa ja sen jälkeen saattaa alkaa muutenkin uudet kuviot kaikinpuolin.

Kiitos myös rennolle ja motivoituneelle maajoukkueelle tästä reissusta. Isoin kiitos kuuluu ehdottomasti Johanna Seppälälle, joka oman haastavan työnsä ohella halusi mukaamme lähteä vaikka tiesi, että tulee kotimaassa olemaan asioista mitään tietämättömien arvostelun kohteena. Meillä ei ole tällä hetkellä ketään muuta lajimme parissa, joka voisi joukkueenjohdon tehtävät paremmin hoitaa. Osa nostajista ei ollut vielä edes ehtinyt lähteä kisamatkalle, kun heidän asiansa oli jo laitettu kuntoon. Venäjänkielen osaaminen ja sen myötä luodut, lämpimät suhteet IUKL:n johtoon on ehdoton edellytys joukkueenjohtajalle.

20161027_204912

Suomen kahvakuulaurheilun parissa olevat ja Painonnostoliitto saavat loppuvuodesta käyttöönsä lajianalyysin, jota olen tempauksen osalta tehnyt kouluvuoden aikana. Työnnön ja long cyclen suhteen lajianalyysin täydennys jatkuu myöhemmin. Lajistamme on puuttunut suomenkielinen lajianalyysi kokonaan. Ehkä sen myötä on mahdollista saada lisää valmennusosaamista myös muista kuin “vanhoista” nostajista, jotka pääsevät opuksen myötä päivittämään osaamistaan ja nykyiset nostajat saavat motivaatiota harjoitteluunsa. Maajoukkue tarvitsee kipeästi lisää mestaruussarjan urheilijoita!

wp_20161028_16_05_28_rich

Liftari-joukkue on palannut kotiin

Joukkue on palannut kotimaan kamaralle. Kisajärjestelyt olivat kuulemma melkoisen hulppeat, mutta kertokoot kisaajat niistä itse myöhemmin lisää.

Onnittelemme kaikkia kolmea nostajaa upeista tuloksista! Olette mahtavia! Onnea myös muille Suomen joukkueen huikeille mitalisteille!

joukko14642508_1077325475668899_3272101112004786317_n

Johanna nosti OALC-tuloksen 129 ja sai MM-hopeaa! Tuloksia ja mitalia piti odotella jo lauantaille, kun osa sarjastaan nosti eri päivänä. Johanna pääsi myös paikallistelevision haastatteluun ja toimi oman nostonsa ohella muuten koko Suomen joukkueen johtajana.

johanna14732113_1078163175585129_6660783246048726710_n

Kirsi tempasi sarjassaan tuloksen 110, mutta taso oli sen verran kova, ettei se riittänyt mitalisijaan. Hieno suoritus kuitenkin! Kotimatka meni toivottavasti kaikilla nopeasti, nukkuen.

kirsi14702360_1800403956901897_2914748232145914239_n

Henkka sai sarjassaan MM-hopeaa! Työntö oli 71 ja tempaus 141. Optimal Performance Center lupasi järkätä mitalikahvit Henkan kunniaksi. Seurakin juhlistaa mitaleita viimeistään leirillä, jotta saadaan kauempana asuva Johannakin mukaan.

Henkka14915709_1078073715594075_2220432483562241112_n.jpg

Liftari-joukkue lähdössä MM-kisoihin

Lift me upin riveistä on lähdössä kolme nostaajaa MM-kisoihin Kazakstaniin. Kisat järjestetään Aktobessa 26.-30.10.2016. Kysyimme Johannalta, Kirsiltä ja Henkalta, että millä mielellä he ovat kisoihin lähdössä. Onnea matkaan! Toivottavasti saamme kuulumisia myös kisapaikalta.

Johanna Seppälä (OALC 16 kg)

Lähden nyt neljättä kertaa kisareissuun joukkueenjohtajana. Aktobe on varmasti kisapaikoista eksoottisin ja samalla hankalin lentojen kannalta. Montaa järkevää lentovaihtoehtoa ei viikossa ole, mutta onneksi joukkueemme kuitenkin löysi hyvät vaihtoehdot. Kisajärjestäjä ei ole tälläkään kertaa liikaa informoinut aikataulusta, mutta eiköhän lopullinen aikataulu pian selviä. Tällä kertaa ovat kuitenkin soittaneet, jos olen jotain asioita kysynyt. Kovasti yrittävät ainakin pitää joukkueita informoituina. Tämä reissu eroaa aiemmista myös siksi, että nostan itsekin. Tarkoitus oli tehdä aiemmin syksyllä tulosraja tempauksessa, mutta se ei mennytkään ihan nappiin. Nostan OALC:n, jota en ollut kuukausiin treenannut. Hyvin se kuitenkin on lähtenyt kulkemaan ja omaa ennätystä lähden hakemaan. On myös mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon osallistujia on naisten LC:ssä ja OALC:ssä. Ja mikä on esimerkiksi tuomarilinja tällä kertaa. Hyvillä fiiliksillä kohti kisoja!

johanna2

Kirsi Suomela (tempaus 24 kg, +68 kg)

Kuulumiset tulee tällä kertaa Kuusamon lentokentältä! Kuusamosta Kazakstaniin siis matka käy. Vaikka opintojen parissa on tirahtanut parikin hikikarpaloa niin viimeistelytreeni MM-kisoihin on viimeisen parin kuukauden aikana mennyt hyvin. Kesä kun tuli enimmäkseen lepäiltyä niin on ollut mukava taas pohtia omaa tempaamistaan. Kaikki pienet flunssanalut on laitettu vitamiinipommeilla samantien ruotuun ja opintovapaa on mahdollistanut riittävän levon. Joten mikäs tässä on ollessa. Ihmeitä ei ole tapahtunut esim. kyynärvarsien tukkoisuudessa, mutta säännöllinen hieronta ja omahoito toivottavasti tekevät sen, että jos tekniikka suinkin osuu kohdalleen niin saan parannettua SE-tulosta. Tavoitteena tietenkin on myös mitali mutta niin kuin aina, se on todella kovan setin takana ja kaikkien asioiden pitää loksahtaa kohdalleen. Kannustusta siis jälleen tarvitaan ja muulle joukkueelle myös!

22290639311_efebebbdfb_z

Henrik Tallbacka (biathlon,  24 kg, -73 kg)

Kisat on loistava mahdollisuus matkustaa Kazakstaniin. Sinne ei aiemmin ole tullut mieleenkään lähteä. Odotan reissua innolla. Syysflunssat on tullut sairastettua mutta nyt kisojen alla tunnen oloni terveeksi. En malta päästä lavalle kokeilemaan mihin pystyn.

IMG_6611