Takana puolisen vuorokautta matkustamista ja kohta uudestaan tien päälle. Viimeinen kouluviikko loppuarviointineen Tampereella odottaa seuraavalla viikolla. Nyt on siis kirjoitettava kisakuulumiset tai ne jäävät!
Vaikka Kazakstanin reissu ei omalta kohdaltani ollut nappisuoritus niin todella hyvä mieli jäi kisamatkasta. Järjestelyt olivat upeat, meitä oltiin aamuyöllä kentällä vastassa ja koko viikon ajan perässämme kulki pari paikallista vapaaehtoista, jotka järkkäsivät mm. kuljetuksia ja pitivät huolta. Välillä vähän jopa liikaakin suomalaisittain ajateltuna. Meitä myös kuvattiin ihan koko ajan. Onneksi pääasiassa vasta oman kisanoston jälkeen. Syynä ei kuitenkaan ollut itse nosto vaan hiustyyli, joka poikkesi hieman paikallisesta.
Oma hotellimajoitus oli sen verran haastava nukkumisen (huoneessa keskilämpötila noin 30 astetta) ja aamupalan suhteen (pullaa eri muodoissa), että kotimaassa menee palautumiseen vielä hetken aikaa. Kun tiistaina saavuimme Kazakstaniin, oli kello lähempänä kuutta aamulla ja sen jälkeen meni jokainen yö niin, että sain unta vasta aamuyöstä ja saldona oli vuorokaudessa huimat kolmisen tuntia unta. En nukkunut edes lähtöä edeltävänä yönä kun kesärenkaallinen kyyti Kazakstanin talvessa lähti hotellilta neljältä aamulla. Tuli paikalliset tv-kanavat ja yöohjelmat tutuiksi. Viimeksi muistan vastaavan olotilan olleen silloin, kun tein töissä neljä yövuoroa putkeen. SIlloin tosin sai nukkua päivällä! Ja olin kymmenen vuotta nuorempi..
Kävin oman kisapäivän aikana katsomassa Suomen naisten lähdön, jossa tehtiin suomalaista kahvakuulahistoriaa. Naiset nostivat yhden ja kahden käden rinnalleveto+työnnön, joita ei ole aiemmin ollut IUKL:n kilpailuissa ohjelmassa. Upeaa oli katsoa kun naiset nostivat hyvällä tekniikalla ja sen huomasivat muutkin: edessäni katsomossa oli osa Venäjän maajoukkueesta. Pientä naurahtelua kuului kun naiset astuivat lavalle mutta kun huomasivat miten mm. Niina Pelander veivasi 2 x 20 kilon kuulia täydet 10 minuuttia upealla tekniikalla, niin hämmennys oli käsinkosketeltava. Toivottavasti viimeistään näiden MM-kisojen jälkeen IUKL tajuaa ottaa naisille long cyclen arvokilpailuihin.
Tämän spektaakkelin jälkeen lähdin käymään hotellilla päikkäreiden toivossa mutta kello oli jo sen verran paljon, että lompsuttelin melko pian takaisin kisapaikalle, jonne Minna ja Teijakin tulivat pian jälkeeni. Miesten LC oli alkanut puolisen tuntia aiemmin kuin viimeisin tieto kertoi. En antanut aikaistuneen aikataulun kuitenkaan haitata lämmittelyäni sillä tiesin, että tarvittaessa saan sopivan lämmön päälle vaikka vartissa. En muutenkaan halunnut olla jalkeilla liikaa sillä flunssa, jonka olin torpannut koko syksyn, ilmoitteli itsestään keskiviikkoaamuna. Mikä ajoitus. Pientä lämpöä oli edeltävänä iltana ja olo hiukan hontelo kisapäivän aamuna lääkityksestä huolimatta. Päätin unohtaa sen kuitenkin ja keskittyä nostamiseen, vaikka tuntui, että lämpän aikana hyydytti jo pienessä hölkässä.
Viimeistään lavalla sain kuitenkin kisafiiliksen päälle ja oli todella hienoa päästä nostamaan. Pyrin unohtamaan oikean käden “toistopeikon” ja keskityin jokaiseen toistoon ihan täysillä. Tahti oli pakko pitää hitaana kun en tiennyt miten pitkälle jaksaisin nyt nostaa. Käden vaihto tuli jo 47 toiston jälkeen ja kun tiedossa oli jo etukäteen, että mitalia tuskin tulee alle 140 tuloksella niin kun sain 100 toistoa tehtyä, päätin etten ala ryskäämään kämmeniä auki edes suomenennätyksen vuoksi. Voin myös aika pahoin viimeisten toistojen aikana, kun happi ei kulkenut.
Jäin verhon taakse odottamaan muita nostajia ja onnittelin naisia kovista suorituksista kun he jonossa tulivat lavalta pois. Venäjän Anastasia Zolotareva on taas saanut kisakunnon päälle perheenlisäyksen jälkeen ja voitti tuloksella 190 toistoa. Toiseksi tuli Kirgistanian Ekaterina Starikova, joka nosti edellisessä lähdössä, tuloksella 155 ja kolmanneksi skottilainen Caroline Dougal tuloksella 151 toistoa. Hänet vielä vuosi sitten voitin Dublinissa ja hienoa, että hän on saanut tulokset noin huimaan nousuun. Neljänneksi jäi amerikkalainen Svitlana Krechyk, joka ehkä hieman yllättäen ei päässyt parhaaseensa tuloksella 149 toistoa. Svitlanan kanssa meillä oli suunilleen sama tilanne siinä vaiheessa kun lähdin lavalta.
Eli voin sanoa, että tulokseni 110 toistoa oli jopa yläkanttiin tällä kertaa ja olihan se nyt hyvä, etten viimeiseksi jäänyt (6.). Tavoitteena oli 140 toistoa ja oikean käden puuttuvat 30 toistoa sen olisi varmasti tuoneetkin. En ole kuitenkaan järin pettynyt, vaikka olisi ollutkin hienoa onnistua näissä karkeloissa sillä puitteet olivat niin mahtavat. Mitaleille ei olisi ollut asiaa edes omalla huippunostolla ja vielä ei ole nostokunto sellainen, että huippunostajia saa tosissaan haastettua. Todella hyvä, että nostajien tulostaso arvokisoissa nousee. Aletaan oikeasti olla tilanteessa, jossa vaaditaan hyviä tuloksia mitaliin.
Kun Puolan EM-kisojen jälkeen vannoin, etten enää ole huolimaton liukkaan kahva suhteen, niin nyt olikin täydellinen kahvan mankkaus. Välineet, tulostauluongelmat, aikataulut tai muut kisapaikan tapahtumat eivät millään tavalla vaikuttaneet omaan nostooni, joten olen henkisesti päässyt myös pitkälle kuluneen vuoden aikana.
Käyn vielä Unkarissa kilpailemassa marraskuun lopussa ja vedän sitten kisavuoden pakettiin. Tietenkin jo tässä vaiheessa kiitän kaikkia, jotka Kazakstanin reissun mahdollistivat, palaan teihin tarkemmin myöhemmin. Nyt yritän saada koulun loppuun flunssan kourissa ja sen jälkeen saattaa alkaa muutenkin uudet kuviot kaikinpuolin.
Kiitos myös rennolle ja motivoituneelle maajoukkueelle tästä reissusta. Isoin kiitos kuuluu ehdottomasti Johanna Seppälälle, joka oman haastavan työnsä ohella halusi mukaamme lähteä vaikka tiesi, että tulee kotimaassa olemaan asioista mitään tietämättömien arvostelun kohteena. Meillä ei ole tällä hetkellä ketään muuta lajimme parissa, joka voisi joukkueenjohdon tehtävät paremmin hoitaa. Osa nostajista ei ollut vielä edes ehtinyt lähteä kisamatkalle, kun heidän asiansa oli jo laitettu kuntoon. Venäjänkielen osaaminen ja sen myötä luodut, lämpimät suhteet IUKL:n johtoon on ehdoton edellytys joukkueenjohtajalle.
Suomen kahvakuulaurheilun parissa olevat ja Painonnostoliitto saavat loppuvuodesta käyttöönsä lajianalyysin, jota olen tempauksen osalta tehnyt kouluvuoden aikana. Työnnön ja long cyclen suhteen lajianalyysin täydennys jatkuu myöhemmin. Lajistamme on puuttunut suomenkielinen lajianalyysi kokonaan. Ehkä sen myötä on mahdollista saada lisää valmennusosaamista myös muista kuin “vanhoista” nostajista, jotka pääsevät opuksen myötä päivittämään osaamistaan ja nykyiset nostajat saavat motivaatiota harjoitteluunsa. Maajoukkue tarvitsee kipeästi lisää mestaruussarjan urheilijoita!
Lift Me Up ry 