”Entä jos kuula tippuu? Ei musta kyllä oo tähän. En mä jaksa kymmentä minuuttia, en millään, en viimeksikään pystynyt. Mä oon vaan niin huono. Kauheen huono ilma täällä. Kahvatkin on tosi liukkaat. Emmä vaan pysty.”
Kukapa ei olisi joskus epäillyt itseään, alisuoriutunut tai syyttänyt olosuhteita huonosta suorituksesta. Mutta kun kisatilanteessa, viimeisillä minuuteilla, haluaa itsestään kaiken ulos, eivät epäilykset, pelot tai negatiivinen itsepuhe millään tavoin auta ylittämään itseään – vaikka fyysistä voimaa vielä olisikin.
Lift Me Up järjesti kahtena tammikuisena sunnuntaina mentaalivalmennusworkshopin, jonka veti psykologi-valmentaja Kaisa Varkila. Kurssilla keskityttiin urheilijan psyykkisten taitojen ja valmiuksien ymmärtämiseen ja niiden kehittämiseen. Muita aiheita olivat keskittyminen, vireystilan säätely, itseluottamus, pelot ja epäonnistumiset sekä mielikuvaharjoittelu treenin tukena.
Kotitehtävinä nostajat pohtivat omia tavoitteitaan ja sitä, mitä konkreettisia ominaisuuksia tavoitteen saavuttaminen vaatii. Negatiiviseen itsepuheeseen (puhe jota käyt omassa päässäsi itsesi kanssa, tapa jolla puhut itsellesi) ja sen torpedoimiseen kiinnitettiin erityistä huomiota. Avointa keskustelua syntyi kurssilla paljon – vaikka aihe vaati arvioimaan itseä urheilijana varsin syvällisestikin.
Seuraavassa Kaisa kertoo, mistä mentaalivalmennuksessa on kysymys.
Kaisa Varkila
Kuka olet ja miten päädyit mentaalivalmentamaan ihmisiä?
Olen Kaisa Varkila, kutsun itseäni nimikkeellä psykologi-valmentaja, eli toimin yrittäjänä ja hyödynnän ihmisten valmentamisessa sekä laillistetun psykologin että valmennus/liikunta/terveysalan kokemustaustaani. Psykologina olen toiminut noin seitsemän vuotta, näissä kyseisissä hommissani päätoimisesti viimeiset 3 vuotta. Päädyin tähän, koska perinteisessä psykologin työssä pääpaino on arvioinnin, ei valmentamisen eli vaikuttamisen puolella. Haluan avustaa ja ohjata ihmisiä kohti parempaa suoritusta ja terveyttä kokonaisvaltaisesti hyödyntäen eri näkökulmia ihmisen toiminnasta.
Mitä on mentaalivalmennus?
Tämä on jännä juttu, koska mielestäni mentaalivalmennus on urheilijan valmentamisen ydinasioita, ei niinkään erillinen osa valmentamisesta. Ilman ymmärrystä siitä, miten ihmisen mieli toimii, ei oikein voi valmentaa toista tai itse urheilijana saada itsestään irti kaikkea potentiaaliaan. Valmentaminen on vuorovaikutusta, oikeiden kysymysten kysymistä, kiteyttämistä, havainnointia ja johtopäätösten tekemistä yhdessä urheilijan kanssa. Käytännössä mentaalivalmennuksessa pyrin auttamaan ihmistä ymmärtämään itseään paremmin, määrittelemään henkilökohtaisia ominaisuuksiaan ja luomaan realistisia ja motivoivia tavoitteita. Lisäksi voidaan keskittyä esimerkiksi mielikuvaharjoittelun tehostamiseen, itsepuheen kehittämiseen, oman elämän johtamiseen tai stressinsäätelyyn.
Mitä urheilija hyötyy henkisestä valmennuksesta?
Kuten liftareidenkin harjoituksissa hyvin tuli esille, mieli asettaa meille rajoja ja automaattisia olettamuksia, jotka pitää uskaltaa kyseenalaistaa! Lisäksi myös omien kohtuuttomien pelkojen ja epävarmuuksien kohtaaminen kasvattaa ja antaa itseluottamusta merkittävästi.
Eräs asiakkaani oli pelännyt käsilläseisontaa niin, että rupesi lähes hyperventiloimaan ja panikoimaan joka kerta, kun sitä piti yrittää. Hänen kanssaan kävin keskustelua, purettiin pelkoa ja neutralisoitiin asiaa pala palalta niin, että hän alkoi uskoa itseensä ja ryhtyi harjoittelemaan progressiivisesti. Seuraavan kerran kun hänet tapasin, treenasi hän käsilläseisontaa sinnikkäästi 45 minuuttia ja onnistui siinä! Sitä riemukasta tuuletusta ja aitoa kiitoshalausta en unohda koskaan! ”Mä ymmärsin että mä pystyn tähän”, hän sanoi. Tuli tippa linssiin 🙂
Kenelle suosittelisit mentaalivalmennusta?
Tähän voisi varmaan vastata, että kaikille! Mutta suosittelisin kaikille niille, joilla on fokus hukassa tai tuntuu että paletti hajoaa. Valmennus auttaa myös silloin, kun haluaa saada itsestään treeneissä ja kisoissa enemmän irti. Fyysinen ruumis kuitenkin tottelee sitä mitä aivot käskevät tekemään.
Miten olet itse hyödyntänyt mentaalisia taitoja?
Itselleni suurimpia haasteita on aina ollut negatiivisen itsepuheen kitkeminen sekä erilaiset kohtuuttomat pelot. En ole ollut aikuisiällä liikunnallinen tai tavoitteellinen treenaaja ennen kuin vasta joitakin vuosia takaperin. Päätin tuolloin, että koulutan itsestäni kehittyvän ja fyysisesti monipuolisen ihmisen, joka kokeilee jatkuvasti uusia haasteita. Jos muutkin pystyvät, niin minäkin pystyn, vaikka minulla ei olisi mitään taustaa. Käytännössä altistan siis itseni viikoittain asioille, jotka minua jännittävät ja pelottavat – tietoisesti. Käyn jatkuvaa keskustelua itseni kanssa siitä, että minun pitää yrittää kovempaa ja toistaa toistaa toistaa asioita jotta kehityn. Ja vain altistamalla itseäni olen kehittynyt. Minulla ei koskaan ole ollut näin paljon taitoja, voimaa, liikkuvuutta ja fyysistä repertuaaria kuin nyt – ja kehitymisen nälkä on loputon jatkaa kehittymistä edelleen!
Hyödyllinen vinkki?
Mielestäni suurin tavoitteellisen treenaajan kompastuskivi on negatiivinen itsepuhe ja sitä kautta itseluottamuksen puute. Seuraavan kerran kun olet tiukassa paikassa, pysähdy kuuntelemaan ajatuksiasi ja kyseenalaista kaikki negatiivinen! Kysy itseltäsi: ”Onko asia tosiaan näin (että tiedän etten pysty suoritukseen)?”, ”Mitä todisteita on olemassa, etten pystyisi oppimaan tätä harjoittelemalla?”, ”Miten niin muka? Kuka sanoo että en onnistuisi? Miten minun aikaisemmat yritykseni muka määrittelevät seuraavaa?”. Tai Cheekin sanoin: ”Kuka muu muka?”
Kurssilla mukana ollut Henrik kertoo vielä, millaisia ajatuksia kurssi herätti:
”Kurssi antoi kyllä paljon ajattelemisen aihetta. Treenatessa olen ollut nyt paljon enemmän läsnä ja keskittynyt enemmän. Olen huomannut suuren muutoksen nostamisen visualisoinnissa. Mielikuvassani on paljon aukkoja, en muista täysin, mitä nostamisen eri vaiheissa tapahtuu tai miltä se tuntuu. Sitä täytyy nyt treenata.
Itsepuheeseen en ole kiinnittänyt ennen huomiota ja huomasin että positiivisuus puuttuu. En tsemppaa itseäni tai yritä kohottaa omaa mielialaani. Jännitän ennen kilpailuja ja olen pohtinut miten sitä voisi helpottaa. Jännittäminen ei itsessään haittaa, mutta koen, että se vie paljon energiaani ja häiritsee keskittymistä.
Jatkossa aion kiinnittää enemmän huomiota itseeni ja tunteisiini. Huomasin heti kurssin jälkeen muutosta ajattelutavassani ja oppimani tulee varmasti auttamaan jatkossakin.
Minusta mentaalinen harjoittelu kuten muukin treenaaminen on osa kilpailuihin valmistautumista ja on hyvä olla perusasiat hallinnassa. Kehoa on turha treenata jos pää ei ole mukana siinä mitä tekee.”
Myös muille kurssin osallistujille jäi valmennuksesta oppeja ja oivalluksia käyttöön niin treenejä kuin kisatilanteita varten:
- Pystyn parempaan kuin mihin uskonkaan.
- Aseta mitattava tavoite.
- Mielikuvaharjoittele!
- Epäonnistumisen tunteen minimointiin tarvitsen selkeästi asetetun, konkreettisen ja saavutettavissa olevan tavoitteen.
- Keskity niihin asioihin, joihin voit vaikuttaa äläkä anna minkään rajoittaa tekemistä. Minä itse nostan kuulaa.
- Mieli asettaa rajoja, jotka eivät välttämättä ole totta.
- Keskittyminen ja priorisointi kohti tavoitetta on avain onnistumiseen.
www.kaisavarkila.com
Lift Me Up ry 